Ranska tuottaa nykyisin noin 55 miljoonaa hehtolitraa viiniä vuodessa. Aiemmin Ranska oli maailman suurin viinintuottaja, ja maassa myös kulutettiin eniten viiniä. Vielä nykyäänkin Ranska on vertailukohde muulle viinimaailmalle. Ranskan viinilait ovat toimineet mallina monien muiden maiden lainsäädännölle. Champagne myy esimerkiksi kaikkiin maailman maihin, ja jos kopiointi on imartelevaa, voivat ranskalaiset kerskailla niillä lukuisilla "sauternes"-, "bourgogne"-, "chablis"- ja "champagne"-viineillä, joita eri maissa valmistetaan. Vuonna 1905 perustettiin Service de la Repression des Fraudes et du Contrôle de la Qualité. Tavoitteena oli laatia lakeja ja estää tuotenimien väärä käyttö. Vuonna 1923 Baron du Roy i Châteauneuf-du-Pape laati viljelyaluelleen useita sääntöjä, joista tuli perusta nykyisin käytetylle Appellation Contrôllée -järjestelmälle. Vuonna 1927 Joseph Capus, Gironden edustaja Chambre des Députés'ssa, edisti lainsäädäntöä, joka rajoitti tuotantoalueiden ja paikallisten rypälelaatujen määrää. Hänestä tuli myös vuoden 1935 lain laatija Comité National des Appellations d'Originessa. Nykyisin Ranskan viinituotantoa valvoo kaksi organisaatiota, joita on verrattu keppiin ja porkkanaan. – Institut National des Appellations d'Origine (INAO) on porkkana, joka toisen maailmansodan jälkeen seurasi vuonna 1935 perustettua Comité National des Appellations d'Origine -organisaatiota. Se valvoo Ranskan laatuviinejä. – Service de Repression des Fraudes on keppi, joka vastaa monimutkaisten lakien laatimisesta. Rypäleen koko matka poimijalta aina kuluttajalle myyntiin asti on dokumentoitava tarkkaan. (Ranskan markkinoilla jokaisessa myytävässä pullossa on oltava hallituksen sinetti. Se osoittaa, että verot on maksettu ja mitä laatuluokkaa viini on.) Näiden lisäksi Office National Interprofessionnel des Vins de Table (ONIVINS) valvoo kaikkia pöytäviinejä. Vuonna 1963 EU otti Ranskassa vuonna 1935 säädetyt viinilait pohjaksi EU:n alueelle laadittaville säännöille. Ranskassa on kaksi laatuluokkaa QWPSR-viineille (EU:n Quality Wine Produces in a Specified Region). AOC Appellation Contrôlée(AC) Tämä on ranskalaisten viinien korkein luokka. Noin 35 prosenttia tuotannosta on AOC-viinejä. Vaatimukset voivat vaihdella eri alueiden välillä, mutta ne sisältävät aina määräyksiä seuraavista asioista: tuotantoalue – sen on oltava rajattu, ja sillä on oltava tietty maaperä sallitut rypälelajikkeet – niillä on oltava pitkät viljelyperinteet alueella viininviljely – vaikuttaa köynnösten välimatkoihin, typistys- ja sitomistapoihin sekä viiniköynnöksen käsittelyyn suurin sallittu satomäärä hehtaaria kohden käymismenetelmä sekä varastointi pienin alkoholipitoisuus, joka saadaan aikaan ilman lisäaineita Mitä tarkempi maantieteellinen kuvaus on, sitä korkeampi on appellaation arvostus ja sitä tiukemmat säännöt ovat voimassa. Tietyillä alueilla jopa yksittäiset viinitarhat on jaettu useisiin AOC:hin, joilla on omat erilaiset laatuasemansa. Tietyillä alueilla on oikeus lisätä sana supérieur viininsä nimeen, esimerkiksi Bordeaux Supérieur, Mâcon Supérieur. Näillä viineillä on ½–1 prosentin verran korkeampi alkoholipitoisuus kuin muilla appellaatioilla. VDQS – Vins Délimités de Qualité Supérieure Tämä luokitus luotiin vuonna 1949 eräänlaiseksi sisäänajoportiksi AOC-asemaan. Monet alun perin VDQS-viineiksi luokitellut viinit ovatkin nousseet AOC-viinien joukkoon, esimerkiksi Minervois ja Corbières. Monet viinit, kuten Bugey, pitävät taas mielelläään alemman VDQS-asemansa. VDQS-luokituksella on samat perusteet kuin AOC:llä, mutta satomäärää ja rypälelajikkeita koskevat vaatimukset eivät yleensä ole yhtä tiukkoja. Yksi sääntö oli aiemmin VDQS-luokituksessa jopa tiukempi: viinien on läpäistävä virallinen koemaistaminen. Nykyisin tämä sääntö pätee myös AOC-viineissä. Vain noin kaksi prosenttia Ranskan viineistä on VDQS-viinejä. Pöytäviineille on kaksi luokkaa: Vin de Pays Vin de Pays on asetus, joka julkaistiin syyskuussa 1979 viinikauppiaiden aloitteesta. Tavoitteena oli nostaa tiettyjen "vins de table" -viinien arvostusta. Samalla tiukennettiin laatuvaatimuksia, ja bulkkiviinin tuotantomäärää alennettiin varsinkin Midin alueella. Nykyisin Ranskassa on 141 erilaista Vin de Pays -viiniä, jotka muodostavat noin 15 prosenttia kokonaistuotannosta. Vin de Pays Vin de Pays'n tuotantoa säädellään seuraavilla alueilla: Tuotantoalue (esim. Vin de Pays d'Oc) sisältää neljä departementia, yhden departementin (esim. Vin de Pays de l'Aude) tai yhden alueen saman departementin sisällä (esim. Vin de Pays des Coteaux de Peyrac). Jokaisella Vin de Pays'llä pitää olla luettelo suositelluista rypälelajikkeista, joita on yleensä enemmän kuin AOC- ja VDQS-viineillä. Viljelijät voivat kokeilla klassisia rypäleitä muilta alueilta, mikä on viime aikoina tuottanut useita mielenkiintoisia viinejä. Suurin sallittu satomäärä on 90 hehtolitraa hehtaarilta, joskin tietyillä alueilla määrä on vain 80 hehtolitraa hehtaarilta. Erityiset analyysimenetelmät. Muun muassa alkoholipitoisuuden on oltava vähintään 9 tilavuusprosenttia pohjoisessa ja 10 tilavuusprosenttia etelässä. Lisäksi rikkipitoisuuksien ja haihtuvien happojen määrän on oltava enimmäisrajan alapuolella. Vin de Table Ranskassa tuotettavasta viinistä 38 prosenttia kuuluu tähän luokkaan. Vin de Table de France voi tulla mistä tahansa maan kolkasta ja sisältää mitä tahansa rypäleitä. Siihen ei kuitenkaan saa lisätä sokeria. Satomäärää ei ilmoiteta, mutta jos tuotanto nousee yli 100 hehtolitraan hehtaarilta, rypälemehu on lähetettävä tislattavaksi. Mitä suurempi ylituotanto on, sitä huonompi hinta tislattavasta rypäleviinistä maksetaan hehtolitraa kohden. Sääntö otettiin käyttöön, jotta viljelijät pienentäisivät satojaan ja istuttaisivat parempia rypälelajikkeita. Tavoite oli nostaa laatua, ja nyt sääntö alkaa tuottaa hedelmää.