Valmistus Samppanja on valkoviini, joka on suurelta osin tehty tummista rypäleistä. Sen takia puristaminen on tarkkaa työtä, koska rypäleen kuori ei saa antaa väriä. 160 kilosta rypäleitä saadaan vain 100 litraa rypälemehua. Rypälemehu saa käydä ensimmäisen kerran tankissa. Kuohumaton useista kasvupaikoista peräisin oleva ja useista rypälelajeista ja vuosikerroista valmistettu viini sekoitetaan talon omaksi sekoitukseksi. Kullakin samppanjatalolla on oma sekoitustyylinsä ja salaiset reseptinsä. Suurinta osaa ei varusteta vuosikertamerkinnöillä. Kun "la cuvée" on sekoitettu, viiniin lisätään ruokosokeria ja hiivaa (liquer de tirage) ja se laitetaan pulloihin, jotka varustetaan ilmatiiviillä korkilla. Pullot saavat maata vaaka-asennossa samppanjatalon kellareissa liitupohjalla vähintään kaksitoista kuukautta. Toinen käyminen tapahtuu pullossa. Sokeri ja hiiva muodostavat hiilihappoa, ja viinistä tulee kuohuvaa (la prise de mousse). Pulloon jää hiivasaos (depôt). Saoksen poistamiseksi pullot asetetaan erityisiin puutelineisiin (pupîtres). Telineissä pulloja käännellään toistuvasti (remuage), ja ne käännetään pää alaspäin (sur pointe), jotta saos kerääntyisi lopulta korkkiin. Sen jälkeen pullon kaula kastetaan kylmään, vähintään -18-asteiseen kylpyyn. Pullon kaulan saostumaan muodostuu jääpalanen. Ilmatiivis korkki poistetaan, ja jääpalanen sekä saostuma lentävät pullosta (degorger). Ennen samppanjakorkin laittamista viiniin lisätään samppajan ja sokerin sekoitusta (liqueur de dosage), joka makeuttaa viinin. Sen jälkeen korkin ympärille lisätään metallilanka (muselet), joka pitää paineen kurissa. Samppanja varastoidaan uudelleen ennen myyntiä. Vuonna 1997 säädetyn lain mukaan vakiosamppanjaa täytyy varastoida vähintään 15 kuukautta sakan poistamisen jälkeen ennen myyntiä. Vuosikertasamppanjaa saa myydä vasta kolmen vuoden varastoinnin jälkeen. Samppanja voi olla brut, extra-dry, sec, démi-sec tai doux***.

.